In English  TSI-liinat

Tee-se-itse -ihmisille

Kantoliina voi olla mikä tahansa kangaspala jossa kannetaan lasta, sen ei tarvitse olla kallis merkkiliina. Kantoliina saattaa tuntua kalliilta hankinnalta, kun ei tiedä onko moiselle käyttöä laisinkaan. Itsetehty liina onkin mitä parhain kokeiluliina, jolla voi harjoitella ja hakea tuntumaa kantamiseen. Jos sitten investoi ostoliinaan niin itsetehdystä voi tehdä esim. tyynynpäällisiä tai säästää kakkosliinaksi. Kakkosliinana itse tehty on myös tyypillinen vaihtoehto. Itse tekemällä liinasta saa myös juuri sen kuvioisen tai värisen kuin haluaa.

Sidottavien liinojen sidontaohjeita löydät näiltä sivuilta. Sivuilta löytyy lisäksi linkkejä monenmoisiin sidonta- ja käyttöohjeisiin. Voit ottaa myös yhteyttä kantoliinatukihenkilöön joka opastaa liinan käytössä kädestä pitäen.

Alla on ohjeita ja linkkejä erilaisten liinojen tekemiseen ja käyttökokemuksia tsi-liinoista. Yahoo Groupsista löytyy myös erikseen lista tee-se-itse -liinailijoille. Listan arkistoista löytyy valtavasti tietoa, vinkkejä erilaisista materiaaleista ja ohjeita paitsi liinojen myös mm. kantoviitan ompeluun. Ehdoton resurssi tsi-ihmisille.
Ohjeita useanlaisten liinojen tekoon

Jan Andrean ohjesivut - liinojen lisäksi ohjeita myös kantovaatteisiin, imetyspaitoihin ja moneen muuhun lapsiin liittyvään
Karlan kantoliinasivut
Stinan kuvalliset ohjeet

Kantopussi

Kantopussin ompeluohjeet:
Jan Andrean ohjeet
Jan Andrean valokuvalliset ohjeet

Rengasliina

Netistä löytyy useita rengasliinan teko-ohjeita:
Karlan kantoliinasivut
Stinan rengasliinan ompeluohjeet
Rebozo Sling

On ehdottoman tärkeätä käyttää nimenomaan tähän tarkoitukseen tehtyjä nylon- tai metallirenkaita. Kestäviä renkaita saa ostaa mm. Babyideasta. Olethan huolellinen kinnittäessäsi renkaita ja tikkaat useamman rivin ommelta vierekkäin.

Neliöliina

Neliöliinan teko-ohjeet löytyy ranskalaisilta Porte-bébé -sivuilta. Suomenkieliset neliöliinan teko-ohjeet Stinan sivuilta.

Vesiliina

Lyhyt, sidottava liina tai rengasliina toimivat molemmat hyvin vesiliinana. Kangasvaihtoehdoista toimivia ovat niin lakanakangas, vohvelikangas kuin kevyt ja joustava verkkoneuloskin. Viimeksi mainittu kuivuu nopeasti.

Muistathan kastella verkkoneuloksisen liinan ennen käyttöä. Kuivana liina on liian liukas eikä ole turvallinen.

Sidottava liina

Sidottavan liinan voi periaatteessa tehdä itse mistä kankaasta tahansa. Hätätilanteessa voi sidottavana liinana käyttää vaikka lakanaa. Lakanan, tai muun hankkimansa kankaan, voi ensin leikata ja ommella sopivamman kokoiseksi. Hyvä leveys on noin 70 senttiä ja pituus riippuu siitä mitä sidontoja haluaa käyttää. Sidottavaan liinaan ei kannata tehdä saumaa keskelle eli kangasta pitää varata liinan pituus + käänne- ja kutistumisvaraa. Päät voi joko leikata viistoiksi, jolloin solmuista tulee pienempiä tai jättää suoriksi. Materiaalivaihtoehtoja on useita, suosituimmat lienevät vohvelikangas, lakanakangas, intianpuuvilla ja harsokangas. Valmiista liinoista useat ovat sidokseltaan toimikasta, joka joustaa jonkin verran leveyssuunnassa. Esim. farkkukangas on toimikasta ja sidoksen tunnistaa kankaan pintaan muodostuvista vinoviivoista. Myös muita kuin farkkukankaita kudotaan toimikkaaksi, kannattaa kysellä kangasmyyjiltä.

Vohvelikangas

Vohvelikankainen liina on helppo tehdä. Myynnissä on jo valmiiksi sopivan levyistä ja valmiiksi päärmättyä vohvelia, joten ompeleminen rajoittuu päiden huolitteluun. Vohveleita on myynnissä eri paksuisia: kannattaa valita ohuinta mahdollista vaikka se olisikin hieman kalliimpaa hinnaltaan. Vohvelikangas on jäykkää sitoa, mutta saattaa kuitenkin olla ison lapsen kantamiseen liian joustavaa. Päistä kannattaa tehdä viistot, muuten solmusta tulee iso ja paksu, jolloin sitä on vaikea kiristää riittävästi.

Lakanakangas

Lakanakankaista kannattaa myös valita se ohuin vaihtoehto, ettei liinasta tule liian paksu, jäykkä ja kuuma. Päät kannattaa tässäkin tehdä viistoiksi että solmut pysyvät järkevän kokoisina. Lakanakankaasta voi halkaisemalla tehdä kaksi samanlaista liinaa. Hyväksi on osoittautunut käytössä jo pehmeäksi kulunut, vanha lakana, jonka voi vaikka uudistaa värjäämällä ennen kantoliinaksi ompelua.

Intianpuuvilla

Intianpuuvillaakin myydään monenpaksuista, kannattaa jälleen valita se ohuin. Samoin tätä myydään 150 cm levyisenä, joten kankaan halkaisemalla siitä voi ommella kaksi liinaa. Kangas on mukavan joustavaa. Ommellut reunat eivät kuitenkaan jousta kuten kudotuissa liinoissa ja saattavat painaa kantajaa. Kallein itsetehtyjen liinojen kangasvaihtoehdoista.

Harsokangas

Harsokangas on kevyttä, hengittävää, sopivan ohutta ja joustavaa. Solmuista tulee mukavan pieniä ja liina taipuu sidontaan hyvin. Harsokankaasta liina on erittäin helppo tehdä, sillä tätäkin löytyy valmiiksi sopivan levyisenä ja vain päät pitää ommella. Päät voi jättää suoriksi. Harsoa myydään vain valkoisena, mutta kankaan voi värjätä haluamansa väriseksi. Menee todella pieneen tilaan ja on sen vuoksi hyvä varaliina esim. autoon tai käsilaukkuun. Ei kuitenkaan sovi kovin painavan lapsen kantamiseen ja liina kannattaa tarkistaa aika ajoin etteivät langat ole käytössä katkeilleet.

Trikoo

Valmiista trikooliinoista esim. Baby Bundler on ns.interlock-trikoota, joka on samanlaista molemmin puolin eli oikea ja nurja puoli eivät eroa mitenkään toisistaan. Ihan ohutta ns. t-paitatrikoota ei kannata valita, vaan etsiä napakka trikoo, joka joustaa leveyssuuntaan, mutta ei pituussuunnassa. Reunat huolitellaan saumuriompeleella ja päät voi jättää suoriksi tai pyöristää, näin ne kestävät parhaiten. Trikoot ovat yleensä 150 cm leveitä eli kankaan halkaisemalla saa kaksi liinaa.

Itse kudottu liina

Viitseliäs ja kudontataitoinen voi kutoa liinan itse. Tällöin saa juuri sen värityksen ja materiaalit kuin haluaa. Materiaaleista riippuen liinan hinta saattaa jäädä hiukan edullisemmaksi kuin ostetun liinan hinta - tai tulla paljon kalliimmaksi. Kankaan sidokseksi sopii toimikas muunnelmineen, koska nämä joustavat vähän leveyssuunnassa.

Kantotakki

Ostettuna kantotakki saattaa monesta tuntua kalliilta investoinnilta. Ompelijalla saa teetettyä takin täysin omien mittojensa mukaan tai muokkautettua vanhaa takkiaan, mutta kätevältä nämäkin onnistuvat itse. Helpommin takin muokkaa kantotakiksi ompelemalla siihen lisäkappaleen, jonka saa kiinnitettyä takkiin vauvan kohdalle. Kaavoja saa tilattua Elisabeth Lee:ltä, jonka sivuilla on myös kuvia ja vinkkejä.

Kantoliinakanavan viesteistä koostanut Outi Koivu
apuna Mari Mäkelä ja Hanna Ala-Salmi

Kokemuksia itse tehdyistä liinoista

Pitkä puuvillaliina arkikäytössä

Liina on tehty ohuehkosta puuvillakankaasta, jonka sidos on toimikas. Kangas sidoksensa puolesta käy erinomaisesti liinaan. Liinassa on viistotut päät ja ohuet pienet (0,5 cm) päärmeet pitkillä ja lyhyillä sivuilla. Ensin huolittelimme kankaan saumurilla.

Puuvillalanka, josta liina on kudottu on tavallista puuvillaa, ei meleerattua, kuten Haikarakehdossa. Teimme siskoni kanssa liinat samasta kankaanpalasta. Kangas oli pakassa 140 cm leveää, joten puolitimme kankaan palan ja viistosimme päät. Liinan kokonaishinnaksi tuli n 10 e/liina. Ja pituus on yli 4 m, riittää hienosti ristisidontoihin.

Kuosiltaan liinani on kuosi on tumman ruskea. Tumman kuosinsa vuoksi liina on ahkerassa käytössä ruoanlaitossa ja tallilla yms. paikoissa.

Käytössä verrattuna Haikarakehtoon? No, liina on lyhyempi kuin Haikarakehto -jättiläiseni, ehkä siksi se tulee otettua käyttöön useammin kun tarvitsen esim. lonkkasidontaan. Muuten se toimii aivan yhtä hyvin, kuin Haikarakehtokin. Se muotoutuu helposti mukavaksi pussiksi, jossa lapsi viihtyy. Ainut haittapuoli johtuen kankaan lankojen laadusta (ei meleerattua): kangas ei luista. Sidonnan on onnistuttava kerralla, sitä ei enää lapsi liinassa liuteta piukemmalle tai muuten muotoilla jälkikäteen, jos päällä on luistamaton takki tai pusero. Luistavan vaatetuksen päällä liinaa on helppo käsitellä. Tosin luistamattomuudesta on myös hyötyä, liina ei putoa niin herkästi päältä vaikka kyytiläinen hetkeksi poistuukin liinasta. Solmukaan ei minusta ole mainittavan paljon isompi kuin Haikarakehdossa.

Liina on ollut erittäin kestävä ja toiminut majan rakennuksessa ja isojen riippumattona yms.

Piia

Värjätty harsokangasliina

Aloitin kantoliinailun kaverin ompelemalla kanga-tyyppisellä liinalla, se oli ihan hyvä. Halusin kuitenkin siirtyä käyttämään pitkää liinaa, ja ostin 5m vohvelikangasta. Sen kanssa en ikinä tottunut elämään, kangas oli mielestäni ihan liian paksua ja oloni sangen muumiomainen kietaisuristisidonnan sisällä. Solmukin oli mahdottoman iso. Olin nähnyt muutamia "oikeita" liinoja, ja keksin että harsokangas vastaisi enemmän niiden ominaisuuksia. Niinpä kävin ostamassa 5m vaippaharsoa, värjäsin sen siniseksi sekä päärmäsin päät. Liina oli huomattavasti notkeampi ja toimivampi kuin vohvelikankainen. Tällä oli ihan oikeasti hyvä kantaa.

Käytettyäni harsoliinaa epäsäännöllisesti vuoden verran (lapsella kävelykausi) panostin aitoon Girasoliin sen kauneuden vuoksi. Siihenkin verrattuna harsokankainen liina on ihan hyvä, mutta pitkästi kantaessa ero tuntuu: harsokangas kyllä joustaa ja mukautuu melko hyvin, mutta jo puolen tunnin kantamisen jälkeen alkaa hieman painaa. Aidolla liinalla pystyn kantamaan kevyemmin ja kauemmin.

Voin kuitenkin lämpimästi suositella harsoliinaa "harjoitusliinaksi" kaikille, jotka eivät suorilta raaski ostaa merkkiliinaa.

Elina

Trikooliina-kokeilu

Liinojen hankinnan aloitin jo ennen esikoisen syntymää. Ensimmäiseksi ostin kudotun liinan, mutta pian mieli teki jo trikoista liinaa. Koska en voinut etukäteen tietää, kuinka paljon liinailusta innostun, niin päätin tehdä trikooliinan itse. Kankaanhan voi hyödyntää muuhun, jos liina ei miellytäkään.

Ensin etsin interlock-trikoota, mutta niitä oli hyvin vähän myynnissä, metrihinta oli korkea ja saatavilla olevista väreistä mikään ei miellyttänyt. Myynnissä oli myös kangasta, joka pikaisesti katsottuna näytti interlock-trikoolta, mutta olikin kaksi tavallista trikoota liimattuna yhteen molemmista oikeat puolet päälle päin! Tarjouskoreista ei löytynyt tarpeeksi pitkää kangaspalaa ja lopulta ostin reilut viisi metriä pikkuviallista trikoota pakalta.

Pesin kankaan ensin ja leikkasin sitten keskeltä halki. Leikkasin myös liimareunan pois ja pyöristin vähän päitä. Saumuriommel ympäriinsä ja liina oli valmis. Saumuroidessa suoria sivuja kannattaa pikkaisen venyttää ettei saumuriompeleen langat katkea käytössä helposti. Pyöristettyjä kulmia taas ei saisi venyttää yhtään ommellessa, koska ne alkavat "aaltoilla" venyessään.

Käytössä olen huomannut, että muutaman parannuksen voisi tehdä. Liinan keskikohtaan jokin merkki, ettei keskikohtaa tarvi etsiskellä. Saumuriommel voisi olla erivärinen kuin liina, jotta reunat löytäisi helpommin sidontaa tehdessä. Muuten olen tyytyväinen eikä liina käyttömukavuudessaan mielestäni yhtään häviä valmiille liinoille, joita olen kokeillut. Kangas maksoi kaiken kaikkiaan hieman yli 17 euroa ja tästä siis puolet meni liinaan, lopusta tulee ainakin imetyspaita sävy sävyyn liinan kanssa.

Teksti: Mari

Sivusto on toteutettu SiteRunner-sivustotyökalulla