Miksi kantaisin lastani liinassa?
Miksi kantaisin lastani liinassa Lapsi tarvitsee läheisyyttä
Miksi kantaisin lastani liinassa läheisyyden tarve on tasavertainen ravinnon, levon ja muiden perustarpeiden kanssa. Kun ajattelee äitiä ja vauvaa päivittäisissä toimissa, vauva on päivän mittaan useita kertoja joko äidin sylissä, käsivarrella tai lonkalla ja joskus pitkiäkin aikoja: kun imetetään, röyhtäytetään, nukutellaan, seurustellaan, lohdutellaan, katsellaan, luetaan, leikitään, oleskellaan ja myös silloin, kun vauva ei oikein tahdo viihtyä muualla. Syli on pienelle ja isommallekin lapselle tärkeä paikka, ja vauva- ja lapsiperheen arkeen kuuluu sylittely ja kantaminen. Kantoliina on mainio väline kantamiseen ja läheisyyden tarpeen tyydyttämiseen. Jos lastaan kantaa, miksei sitten liinassa?
Kantamisesta on hyötyä kehitykselle
Kun vauvaa kannetaan, hän on liikkeessä mukana, kosketuksessa sekä näköyhteydessä kantajaan. Tämä tekee lapsen olon turvalliseksi, ja samalla hermo-, lihas- ja hengitysjärjestelmä saa stimulaatiota. Tasapaino- ja liikeaisti kehittyvät. Lapsi on aktiivisena mukana askareissa, ei passiivisena etäältä seurailijana. Kantamisesta on sekä fyysisiä että psyykkisiä etuja lapselle.
Hands free
Vauvaa kannetaan paljon. Vauvan kantamiseen varattuja käsiä tarvitaan joskus muuallakin. Varmasti jokaisella äidillä käy joskus mielessä: ”Eikö se vauva voisi viihtyä hetken tuossa lattialla, pitäisi pyyhkiä isonsiskon pylly/ruoka palaa pohjaan/tuli yllätysvieraita miksi kantaisin lastani liinassa joille pitäisi keittää kahvia”. Kantoliinassa lapsi on tyytyväisenä kantajan tutussa ja turvallisessa sylissä tai selässä, ja kantajan kädet ovat vapaana tiskaamaan, hiekkakakkujen tekoon tai vaikkapa esikoisen hellittelyyn. Kantoliina on todellinen ”vanhempien hands free”.
Lapsi liinassa, mukana elämässä
Lapsi on kantoliinassa napakasti ja anatomisesti oikeassa asennossa. Hän voi liinasta käsin seurata äidin tai isän puuhia, ihmisten kasvoja kauppareissulla tai ympäristön tapahtumia. Hän pääsee aktiiviseksi osallistujaksi heti vauvasta alkaen. Kun maailma tarjoaa liikaa hermostuttavia ja väsyttäviä miksi kantaisin lastani liinassa virikkeitä, vauvan tarvitsee vain kääntää päänsä, ja näkökentässä on taas tuttu ja turvallinen vanhempi. Väsähtänyt vauva voikin painaa päänsä isää tai äitiä vasten ja uinahtaa turvallisesti päiväunilleen kantoliinassa. Kantaja voi siirtää liinan lievettä lapsen pään tueksi, uni jatkuu eikä pää retkahda ikävään asentoon.
Koliikkivauvan kanssa
Ne, jotka ovat vauvan koliikin kokeneet, tietävät, kuinka pitkiä tunnit ovat, kun vauva huutaa, huutaa, huutaa…Kantaminen ja liike miksi kantaisin lastani liinassa ovat monesti ainoa keino lievittää vauvan oloa. (Koliikin syitä voi yrittää helpottaa myös imettävän äidin ruokavalion tarkistuksella ja vyöhyketerapialla.) Kun kantaja pysähtyy, itkun ja huudon alkaminen on vain miksi kantaisin lastani liinassa sekuntipeliä. Siinä väsyvät vahvatkin kädet. Kantoliina säästää rasitusvammoilta, koska kantaminen liinalla on fyysisesti helppoa. Koliikki menee aikanaan ohi, mutta kantoliina tekee koliikin hankalimman vaiheen astetta helpommaksi.
Korvaako kantoliina vaunut?
Monen pienen vauvan äiti on yllättynyt iloisesti kokeiltuaan kantoliinaa ensimmäistä kertaa: vauva on nukahtanut minuutissa, parissa liinaan laittamisesta! Kantoliinassa miksi kantaisin lastani liinassa väsähtänyt lapsi on mukavasti ja turvallisesti kosketuksessa kantajaan. Vanhemman läheisyydessä ja lämmössä on paras paikka nukkua! Erityisen mukava yllätys on ollut heille, joilla lapsen nukahtaminen on vaatinut erilaisia toimia ”pitkän kaavan mukaan”. Liikkuminen (kävely, tanssi, huojuminen, hytkyminen tai mikä kellekin parhaiten sopii) tehostaa tätä liinassa viihtymistä ja nukahtamista. Päiväunipaikkana liina toimii kuten vaunutkin.
Toiset tykkäävät siirtää lapsen sänkyyn hänen nukahdettuaan, toiset kantavat mielellään lasta koko unien ajan. Sänkyyn siirtämisessä on muutamia eri tekniikoita: voi joko löysätä/avata liinan niin että lapsen saa nostettua pois liinasta ja sänkyyn, tai vaihtoehtoisesti löysää/avaa liinaa, käy sängylle lapsen kanssa ja pujottautuu itse pois liinasta. Liina jää lapsen ylle peitteeksi, lämpö säilyy lapsen ympärillä eikä paikanvaihdos herätä lasta.
Kun lapsi nukkuu liinassa, on hyvä hetki tehdä kävelylenkki ja nauttia luonnosta ja auringosta. Ei tarvitse kiiruhtaa itkevän lapsen luo, eikä vahtia hänen heräämistään; hän on jo valmiiksi lähellä.
Kaikki lapset eivät viihdy vaunuissa eikä rattaissa. Joillekin se on aivan mahdoton paikka. Vankkureille löytyy silti käyttöä, jos sellaiset omistat: kauppareissulla lapsi kulkee mainiosti liinassa ja ostokset vaunuissa. Kätevää!
Useimmilla kantoliinan käyttäjillä on myös vaunut tai rattaat. Kaikille kulkupeleille löytyy käyttöä, liinalle on oma aikansa ja paikkansa, kuten pyörillä kulkevillekin. Vastauksena otsikon kysymykseen: kyllä, kantoliina voi korvata vaunut, mutta välineet voivat toimia hienosti sulassa sovussa myös vuorotellen ja rinnakkain.
Kantoliinan eduiksi kerrottakoon, että lapsen kanssa liinaillen pääsee moniin paikkoihin vaivattomasti, joihin ei vaunujen kanssa ole miksi kantaisin lastani liinassa asiaa. Vaellukset, metsäretket, portaat, shoppailut pikkuisissa putiikeissa ja monet muut jäävät kokematta, jos vaunut ratkaisevat kulkureitin.
Kantoliina pesee vaunut mennen tullen myös sellaisessa tilanteessa, kun kulkupeli pitää saada taiteltua taskukokoon. Rengasliina on osoittanut pitkän käyttöikänsä: taaperon kanssa ulkoilijat, pitäkää rengasliina taskussa! Kun vesseli ilmoittaa ettei jaksa enää kävellä, otetaan rengasliina taskusta päälle ja sujautetaan lapsi liinaan. Eikä tarvitse tämän raskaampaa arsenaalia mukaan ulkoilulenkeille.
Pitkän sivujen lyhyt syntyhistoriikki liinan käyttötarkoituksia ja hyviä puolia on niin monia, että on hankalampaa löytää yksikin syy, miksei pitkää liinaa käyttäisi. Kantoliinojen ”sankaritar” ja heavy-user Piia on ideoinut ja kerännyt koko joukon kantoliinaniksejä
Kantoliinoista voi tulla myös harrastus. Kantoliinat ovat kauniita, värikkäitä ja monikäyttöisiä. Vaikka harrastajalle kertyisi useampiakin liinoja, jokaiselle on käyttöä. Puhumattakaan jälleenmyyntiarvosta, jos harrastaja raaskii liinoistaan luopua. Kantoliina, etenkin pitkäikäinen kudottu liina, voi kulkea äidiltä tyttärelle vaikka perintönä.